Kestävyysraportointi ja tuleva CSR-direktiivi
Vastuullisuus, kestävyysraportointi, ilmastonmuutos, monimuotoisuus, läpinäkyvyys – sanoja, jotka varmasti ovat jokaiselle tulleet vastaan viimeisimpien vuosien aikana. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten kestävyysraportointi oli täysin vieras käsite monille yrityksille. Tänä päivänä kestävyysraportointi on kuitenkin olennainen osa yhä useamman yrityksen ydinstrategiaa, ja hyvästä syystä. Tässä artikkelissa käymme tiivistetysti läpi olennaisimmat asiat kestävyysraportoinnista ja kerromme, miksi juuri sinun yrityksesi tulisi valmistautua raportoimaan kestävyydestään.
Mihin kestävyysraportointi pohjautuu?
Kestävyysraportoinnin juuret juontavat 1980-luvulle, jolloin ensimmäiset kestävyysraportit julkaistiin. Tuolloin kestävyysraportit keskittyivät pääsääntöisesti ympäristöön liittyviin aihealueisiin. Nykypäivänä kestävyysraportointi jaetaan yleisesti ottaen kolmeen osa-alueeseen; ympäristövastuun, sosiaalisen vastuun, ja hallintotavan mukaisiin aihealueisiin (ESG = Environmental, Social, Governance). Viimeisempien vuosien aikana kestävyysraportointi on ottanut merkittäviä harppauksia eteenpäin johtuen pääsääntöisesti sidosryhmien vaatimuksista sekä poliittisista vaikutteista. Sidosryhmien vaatimukset pohjautuvat ryhmien tarpeeseen saada läpinäkyvää tietoa yrityksen toiminnasta. Muun muassa sijoittajan, työntekijän, tai yhteistyökumppanin näkökulmasta läpinäkyvä raportointi yrityksen ESG-toimintatavoista on erittäin tärkeää, jotta yritystä voidaan arvioida hyvänä sijoituskohteena, työnantajana tai yhteistyökumppanina.
Euroopan komission kestävyysraportointidirektiivit
Euroopan komissio julkaisi ensimmäinen kestävyysraportointidirektiivinsä ”Direktiivi muiden kuin taloudellisten tietojen raportoinnista” (NFRD, Non-Financial Reporting Directive,) vuonna 2014, joka teki kestävyysraportoinnista pakollista noin 11 600 yritykselle Euroopassa. NFRD implementointiin osaksi Suomen kirjanpitolakia loppuvuodesta 2016.
NFRD:n raportointivaatimukset eivät kuitenkaan tarjonneet tarpeeksi vertailukelpoista tietoa sidosryhmille. Vastatakseen sidosryhmien tarpeisiin vertailukelpoisemmista, luotettavammista, sekä läpinäkyvämmistä kestävyystiedoista, julkaisi Euroopan Komissio huhtikuussa 2021 ehdotuksensa NFR-direktiivin muuttamisesta. Ehdotusta kutsuttiin nimellä CSR-direktiivi (Corporate Sustainability Reporting Directive). Tulevan CSR-direktiivin tavoitteena on sekä täyttää sidosryhmien kestävyystekijöitä koskevat tiedonsaantivaatimukset, että suunnata pääomaa kestäviin sijoituksiin EU:n Green Deal:n tavoitteiden mukaisesti. CSR-direktiivi tekee kestävyysraportoinnin pakolliseksi noin 50 000 yritykselle ympäri Euroopan Unionia. Pakollisen raportoinnin piriin kuuluvat kaikki listatut yritykset (poissulkien pien- ja mikroyritykset), EU:ssa toimivat kolmansien maiden yritykset, joiden liikevaihto EU-alueella on yli 150 miljoonaa euroa sekä kaikki listaamattomat yritykset, jotka täyttävät vähintään kaksi seuraavista kolmesta kriteeristä:
- Liikevaihto yli 40 miljoona euroa
- Taseen loppusumma yli 20 miljoonaa euroa
- Henkilöstö yli 250
Milloin CSR-direktiivi astuu voimaan?
CSR-direktiivin kansallista implementointia koskeva lainsäädäntö on vielä kesken, mutta direktiivitekstin mukaan raportointivelvoitteet astuvat voimaan asteittain. Ensimmäisenä direktiivi astuu voimaan suurille listatuille yrityksille, jotka tällä hetkellä jo kuuluvat nykyisen NFR-direktiivin raportointivelvoitteen piiriin. Näiden yhtiöiden on raportoitava CSRD:n mukaisesti vuodesta 2024 lähtien. Seuraavaksi direktiivi astuu voimaan kaikille suurille kriteerit täyttäville (kts. yllä) yrityksille, joiden on raportoitava vuodesta 2025 lähtien. Listattujen suuryrityksen rajat alittavien yritysten on raportoitava vuodesta 2026 lähtien. Viimeisempänä suurten EU:ssa toimivien unionin ulkopuolisten yritysten on raportoitava vuodesta 2028 lähtien. Käytännössä raportointivelvoitteen alkaminen esimerkiksi vuodesta 2025 tarkoittaa sitä, että yhtiön tulee alkuvuonna 2026 osana tilinpäätösraportointiaan julkistaa vuotta 2025 koskevat kestävyystiedot.
Mistä pitää raportoida?
CSR-direktiivin raportointivelvoitteen piiriin kuuluvien yritysten tulee raportoida kestävyydestään kestävyysraportointistandardien, eli ESR-standardien mukaisesti. Euroopan Komissio päätti 31.7.2023 antaa delegoidun asetuksen ESR-standardien käyttöönotosta kestävyysraportoinnista.
ESR-standardit on jaoteltu kahteen yleiseen standardiin sekä kolmeen eri aihealueeseen, jotka koostuvat ympäristövastuun, sosiaalisen vastuun, ja hallintotavan standardeista. ESRS 1 standardi esittää yleiset periaatteet, joita on sovellettava kestävyysraportoinnissa, eikä siinä itsessään aseteta erityisiä tiedonantovaatimuksia. ESRS 1 sisältää kuvauksen kaksoisolennaisuuden käsitteestä, joka toimii kestävyysraportoinnin perustana. Kaksoisolennaisuusajattelun lähtökohtana on, että raportoivan yrityksen tulee arvioida sekä oman toimintansa vaikutuksia ympäristöön ja yhteiskuntaan että kestävyysteemojen vaikutuksista (mm. uhat ja mahdollisuudet) yhtiön omalle toiminnalle.
ESRS 2 standardi määrittelee olennaiset tiedot, jotka yrityksen on raportoitava riippumatta siitä, mitä kestävyyttä koskevaa asiaa käsitellään. ESRS 2 on pakollinen standardi kaikille CSRD:n soveltamisalaan kuuluville yrityksille. Jäljelle jäävät standardit ovat niin sanottuja ”ei-pakollisia” standardeja. Toisin sanoen, mikäli yrityksen kaksoisolennaisuusanalyysissa jokin jäljelle jäävien standardien aihealueista nousee olennaiseksi, on yrityksen raportoitava aihealueesta raportointistandardin mukaisesti.
Standardien merkittävimpiin raportointivaatimuksiin kuuluu kaksinkertaisen olennaisuusanalyysin lisäksi mm. kestävän kehityksen due diligence, raportointi koko arvoketjun kestävyysaiheista, tulevaisuuteen suuntautuvan tiedon raportoiminen, merkittävien kestävyystekijöihin liittyvien riskien ja mahdollisuuksien raportoiminen sekä kasvihuonekaasupäästöjen raportoiminen. Standardien lisäksi, CSR-direktiivi velvoittaa yrityksiä raportoimaan EU:n taksonomia-asetuksen mukaisesti, julkaisemaan kestävyysraporttinsa osana toimintakertomusta, varmentamaan kestävyysraporttinsa rajoitetulla varmuudella, sekä julkaisemaan kestävyysraporttinsa digitaalisessa XHTML-muodossa.
Toisin sanoen, CSR-direktiivin myötä kestävyysraportoinnin merkitys yritysmaailmassa tulee kasvamaan merkittävästi. Vaikka yritys ei kuuluisi raportointivelvoitteen piiriin, on hyvin todennäköistä, että kestävyysraportoinnin velvoitteet tulevat arvoketjuajattelun kautta ulottumaan myös muihin yrityksiin. Tuleva direktiivi tulee todennäköisesti aiheuttamaan ”dominoefektin”, jolloin raportointipiiriin kuuluvat yritykset vaativat kestävyysraportointia arvoketjuunsa kuuluvilta yrityksiltä voidakseen täyttää CSR-direktiivin raportointivaatimukset. Tästä syystä kaikkien suomalaisten yritysten tulisi huomioida kestävyysraportointi omassa toiminnassaan.
Miksi yritykseni pitäisi raportoida kestävyydestään?
Kestävyysraportoinnista voi tulla äärimmäisen arvokas tiedonlähde ja työkalu yritykselle, mikäli raportointi luodaan siten, että raportoidaan kyseiselle yritykselle ja sen sidosryhmille olennaisimmista aiheista ja keskitytään tätä kautta arvonluontiin. Kestävyysraportointi muun muassa avaa oven uudenlaiselle kommunikaatiolle sidosryhmien kanssa, mahdollistaa liiketoiminnan arkipäiväisten asioiden tutkiskelua uusista näkökulmista, sekä konkretisoi energiatehokkuudesta ja työhyvinvoinnista saatuja säästöjä.
Kestävyysraportointi ja CSR-direktiivin tuomat raportointivelvoitteet voivat tuntua vierailta, mutta pitkällä tähtäimellä raportoinnista kasvaa arvokas työväline yrityksen strategian kannalta. Me Tuokolla autamme kaikenkokoisia ja eri toimialoilla toimivia yrityksiä kaikissa kestävyysraportoinnin liittyvissä kysymyksissä. Tarjoamme muun muassa yrityksenne käytännön kestävyysraportointivaateisiin kohdistuvia selvityksiä, kestävyysraporttien varmennuksia ja kestävyysraportointiprosesseihin liittyvää neuvonantoa. Meihin voit olla matalalla kynnyksellä yhteydessä joko lähettämällä tarjouspyynnön kotisivujemme kautta tai olemalla suoraan yhteydessä asiantuntijoihimme.
