Lähetettyjä työntekijöitä koskeva laki muuttuu
Lyhyesti sanottuna lähetettyjen työntekijöiden työehdot ja -olot lähentyvät vastaamaan kansallista tasoa, matka- ja majoituskustannusten korvaamista edellytetään entistä enemmän työnantajalta sekä lähettävän työnantajan ennakkoilmoitusvelvollisuutta laajennetaan. Lisäksi lakiin tulee uusi ”pitkäaikaisen lähettämisen” –käsite.
Työsuhteen ehdoista
Lähetettyjen työntekijöiden työsuhteisiin sovellettaisiin yhä ensisijaisesti lähtömaan lakeja eikä Suomen työlakien säännöksiä työsuhteen solmimisesta ja päättämisestä, kilpailukieltolausekkeista tai ammatillisista lisäeläkejärjestelmistä missään tilanteessa sovelleta. Muilta osin uusi sääntely synnyttää edullisemmuussäännön, jossa Suomen työlainsäädäntöä, työehtosopimuksia ja muita lakeja sovellettaisiin, mikäli ne ovat työntekijälle lähtömaan lainsäädäntöä edullisempia (3 §, pykäläviittaukset ehdotetun uuden säädöksen mukaan).
Mikäli lähetetyn työntekijän työnteko kestää yli 12 kuukautta, sovelletaan työsuhteeseen ns. lisäehtoja, kuten palkallisia arkipyhiä ja työehtosopimusten määräyksiä mahdollisista lisistä ja muista taloudellisista etuuksista. Työnantaja voi ilmoitusluontoisesti, mutta kuitenkin edes jollakin perusteella, hakea 12 kuukauden määräajan pidentämistä enintään 18 kuukauden mittaiseksi. (7a §) Määräajan kuluminen ei keskeydy työntekijää vaihtamalla, jos työtehtävä ja työkohde pysyvät samoina.
Palkka sekä muut korvaukset
Lähetetylle työntekijälle maksettavan palkan on vastattava vähintään yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä, tai vastaavasti normaalisitovan työehtosopimuksen määräyksiä, mikäli työnantajaan sellaista sovelletaan. Paikallinen sopiminen ei kuitenkaan ole sallittua lähetettyjen työntekijöiden kohdalla. Käytännössä palkka saa kuitenkin jäädä hieman alle työehtosopimuksen vertailuarvon. Sääntelyyn on sisällytetty olettamasäännös, jonka mukaan epäselvät maksusuoritukset huomioidaan lähtökohtaisesti kustannusten korvauksina. Tämän olettamasäännöksen tarkoituksena on pakottaa työnantaja sopimaan selkeästi mitkä erät ovat palkkaa ja mitkä kustannusten korvauksia. Lisäksi työnantajan kuittausoikeutta työntekijää kohtaan on rajoitettu kaavamaisesti 1/3:aan työntekijän nettopalkasta. (5 §)
Työnantajan velvollisuus korvata työntekijän matkustuskulut Suomeen määräytyy lähtökohtaisesti lähtömaan lainsäädännön tai käytäntöjen mukaan. Vasta jos tällaista velvollisuutta ei ole, tai se on olennaisesti alisuhtainen Suomen vastaavaan menettelyyn verrattuna, tulee työnantajan korvata nämä kustannukset kuten vastaavassa Suomalaisessa työehtosopimuksessa olisi korvattu. Sama koskee myös Suomen sisäistä matkustamista tai Suomesta edelleen ulkomaille lähettämistä.
Ilmoitusvelvollisuudesta
Muutetun lain 7 §:ssä säädetään lähettävän työnantajan laajennetusta ilmoitusvelvollisuudesta. Uutta on muun muassa ilmoitusvelvollisuus jokaisesta työntekijästä. Ilmoituksessa uusina tietoina on oletetut työntekopaikat, toimiala, pääurakoitsijan ja rakennuttajan yhteystiedot ja työntekijän veronumero (rakennusala) sekä työnantajan ja työntekijän lähtömaan verotunniste. Ilmoitusvelvollisuutta ei ole, mikäli kysymys on muusta kuin rakennusalasta, ja työnteko Suomessa kestää korkeintaan 5 työpäivää. Työpäiviä laskettaessa huomioidaan kaikki yritysryhmän työpäivät kyseisen työntekojakson päättymistä edeltävän neljän kuukauden ajalta. Tätä pykälää koskee siirtymäsäännös, jonka mukaan pykälä tulee voimaan aikaisintaan 1.10.2021.
Vuokratyön osalta käyttäjäyritys velvoitetaan antamaan lähettävälle työnantajalle kaikki sen tarvitsemat tiedot, sekä ilmoittamaan aina kun vuokrattu työntekijä lähetetään toiseen yritykseen tai ulkomaille. (14 §)
Kirjoittaja
