Mitä osakeyhtiön tuloslaskelma kertoo?
Yhtiön tilinpäätös koostuu tuloslaskelmasta, taseesta ja liitetiedoista sekä kirjanpitolain mukaisissa suuryrityksissä myös rahoituslaskelmasta. Tuloslaskelma on tilinpäätöksen lukijalle yleensä tärkein osa. Tuloslaskelma kertoo esimerkiksi yhtiön kannattavuudesta ja kasvusta. Kannattavuuden ja kasvun tunnusluvut ovat yleensä tärkeimmät, kun määritetään mm. yrityksen arvoa yrityskauppatilanteissa. Tuloslaskelman kaava on määritelty kirjanpitoasetuksessa, joten sen tulisi olla yhtenäinen osakeyhtiöissä, jotta vertailukelpoisuus eri yhtiöiden välillä säilyy. Kirjanpitoasetuksen mukaisesti on kuitenkin mahdollista, että joitain tuloslaskelman eriä yhdistellään toisiinsa tai tuloslaskelmalla esitetään tiettyjä eriä haluttua tarkemmalla tasolla.
Liikevaihto on yrityksen kasvun mittari
Tilinpäätöksen liikevaihto kertoo yrityksen tuotteiden ja palveluiden myynnistä saatavat tuotot tilikauden aikana. Myyntiin saattaa liittyä tiettyjä oikaisueriä, kuten esimerkiksi annetut alennukset. Arvonlisäveroa ei lasketa mukaan liikevaihtoon. Liikevaihtoa käytetään yrityksen kasvuvauhdin tärkeimpänä mittarina. Jotkut päämiehen edustajana toimivat yritykset saattavat esittää liikevaihdossaan vain toiminnastaan jäävän myyntikatteen, jolloin läpikulkueränä toimivaa ostohintaa ei esitetä tuloslaskelmalla, vaan ainoastaan yksittäisestä myyntitapahtumasta jäävä komissio esitetään tuloslaskelmalla liikevaihtona. Liikevaihdon suuruus vaikuttaa myös yrityksen operatiivisiin asioihin kuten arvonlisäverorekisteriin liittymiseen. ALV-rekisteriin tulee liittyä, jos 15 tuhannen euron raja vuodessa ylittyy liikevaihdossa. Lisäksi liikevaihto on yksi tilintarkastuksen vaatimuksen ja yhtiön kirjanpitolain mukaisen suuruusluokan rajoista.
Liiketoiminnan muissa tuotoissa esitetään yleensä muut tuotot kuin ne, jotka liittyvät yhtiön varsinaiseen toimialaan. Tällaisia voivat olla esimerkiksi omaisuuden myyntituotot, kiinteistöjen vuokratuotot ja vakuutuskorvaukset. Materiaaleissa ja palveluissa esitetään suoraan liikevaihdon muodostumiseen vaikuttaneet kulut, usein pääasiassa siis myytyjen tuotteiden ostohinnat. Lisäksi materiaaleissa ja palveluissa voi olla esimerkiksi yhtiön alihankkijoiden käyttöön liittyvät kulut. Materiaaleissa ja palveluissa esitetään siis liiketoiminnan muuttuvat kulut ja myyntikate (liikevaihto – materiaalit ja palvelut) on usein sellainen taso, jolla tuloksentekokykyä mitataan. Näin voi olla esimerkiksi kansainvälisen konsernin suomalaisissa tytäryhtiössä, joissa kulut jaetaan eri maiden konserniyhtiöiden kesken tai tilikauden voitto muodostuu erilaisilla siirtohinnoitteluperiaatteilla, jotta jokaisen maan verottaja saa sille kuuluvan osuuden konsernin tuloksesta.
Valtioneuvoston asetuksessa pien- ja mikroyritysten tilinpäätöksestä on sallittu menettelytapa, jossa liikevaihto, valmistus omaan käyttöön, liiketoiminnan muut tuotot, varaston muutos sekä materiaalit ja palvelut esitetään ylimmällä rivillä yhdisteltynä nimellä ”Bruttotulos”. Käsittääkseni tätä esittämistapaa ei kuitenkaan ole otettu kovin laajalti käyttöön eikä sen käyttöä ole suositeltu esitystavan huonomman informaatioarvon vuoksi. Usein eri sidosryhmille kuten rahoittajille, asiakkaille ja luottoluokittajille jää tällöin pimentoon yhtiön liikevaihdon muutokset tilikaudesta toiseen ja jossain tapauksissa tämä voi olla yhtiölle vahingollista.
Liiketulos kertoo varsinaisen toiminnan kannattavuudesta
Bruttotuloksen alapuolella tuloslaskelmalla on liiketoiminnan kiinteitä kuluja. Näihin kuuluvat tyypillisesti henkilöstökulut, poistot ja liiketoiminnan muut kulut. Henkilöstökuluissa esitetään henkilöstölle työsuoritteista maksetut palkat ja palkkiot sekä niiden pakolliset lakisääteiset sivukulut. Henkilöstökuluissa ei kuitenkaan tulisi esittää vapaaehtoisia sivukuluja ja muita henkilöstöetuuksia, vaan niille oikea paikka löytyy liiketoiminnan muista kuluista. Henkilöstökulut ovat myös usein tärkeä yrityksen kasvun mittari, koska luonnollisesti henkilöstömäärän kasvaessa myös henkilöstökulut kasvavat. Poistot ja arvonalentumiset liittyvät pysyvien vastaavien aineellisista ja aineettomista hyödykkeistä tehtyihin vuosittaisiin poistoihin ja mahdollisiin arvonalentumisiin, joita niistä mahdollisesti joudutaan tekemään hyödykkeen ollessa kirjanpitolain mukaisesti pysyvästi tasearvoa alemmassa arvossa. Liiketoiminnan muissa kuluissa esitetään liiketoiminnan kiinteistä kuluista mm. toimitilakulut, markkinointikulut, edustuskulut, vapaaehtoiset henkilöstökulut ja matkakulut.
Kun yllä olevat erät ovat laskettu yhteen, saadaan liiketoiminnan kannattavuuden usein tärkein mittari eli liiketulos. Liiketulos kertoo yrityksen liiketoiminnan tuloksen ennen rahoituseriä sekä tilinpäätössiirtoja ja veroja. Liiketulos on loppusumma, joka sopii hyvin esimerkiksi samalla toimialalla olevien yrityksien vertailuun, koska se ei huomioi velkarahoituksen kuluja. Toimialoilla, jotka vaativat paljon investointeja liiketoiminnan aloittamiseen, on todennäköisesti myös suuri määrä poistoja tuloslaskelmalla ja tämä pienentää liiketulosta. Usein tässä tilanteessa seurataan käyttökatetta. Käyttökate lasketaan siten, että liiketulokseen lisätään poistot ja arvonalentumiset. Poistoilla ja arvonalentumisilla ei ole kassavirtavaikutusta ja siten käyttökatetta mitataan kuvamaan sitä, kuinka hyvin yritys tuottaa kassavirtaa velanhoitoa ja investointeja varten. Käyttökate on erittäin tärkeä tunnusluku myös yrityksen arvonmäärityksen kannalta. Yrityksen arvo määritetään tyypillisesti sen tuottamien tulevaisuuden kassavirtojen mukaan. Käyttökate-ennusteet toimivat usein arvonmäärityslaskelmien pohjana, vaikka kassavirran arviointiin tarvitaan myös muita tietoja kuten käyttöpääoman vuosittaista muutosta. Lisäksi käyttökatekerrointa käytetään sen arvioinnissa, kuinka pitkä kauppahinnan takaisinmaksuaika on.
Mitä viivan alapuolelle jää?
Liiketuloksen alla esitetään rahoitustuotot ja -kulut. Nämä koostuvat tyypillisesti kulujen osalta velkojen korkokuluista, sijoitusten arvonalennuksista ja näiden myyntitappioista. Tuottoja tyypillisesti ovat osinkotuotot, sijoitusten myyntivoitot ja saamisista saadut korkotuotot. Rahoituserät eivät kerro varsinaisen liiketoiminnan kannattavuudesta, mutta jos yritys velkaantuu, rahoituskulut voivat painaa hyvin kannattavan liiketoiminnankin tuloksen negatiiviseksi. Lisäksi epäonnistuneet sijoitukset voivat kääntää tuloksen negatiiviseksi, jos niitä joudutaan myymään tappiolla tai niiden arvo on pysyvästi alentunut, jolloin joudutaan tekemään alaskirjauksia. Toisaalta taas hyvin onnistuneet sijoitukset voivat parantaa yrityksen tulosta paljonkin myyntivoittojen ja osinkojen kautta.
Tämän alapuolella tuloslaskelmalla ovat vielä tilinpäätössiirrot ja verot. Tilinpäätössiirrot koostuvat poistoeron muutoksesta, verotusperusteisten varausten muutoksista ja konserniavustuksesta. Näistä konserniavustus ja poistoeron muutos ovat yleisimpiä. Tilinpäätössiirrot ovat tehty verotusta varten ja ne eivät kerro liiketoiminnan kannattavuudesta mitään. Näin ollen muut yllä mainitut tunnusluvut kuten bruttotulos, liiketulos ja käyttökate ovat usein parempia yritysten tuloskuntoa vertailtaessa kuin tilikauden tulos. Konserniavustuksen avulla tilikauden tulosta voidaan tasata tiettyjen ehtojen täyttyessä konsernin yhtiöiden välillä siten, että se on vähennettävissä verotuksessa. Näin voidaan mahdollisesti vähentää konsernin kokonaisveroastetta, jos esimerkiksi osa konsernin yhtiöistä tekee tappiota ja osa voittoa tai osalla konsernin yhtiöistä on verotuksessa vahvistettuja tappioita käytettävissään.
Tavanomaisesti ihmiset kiinnittävät tuloslaskelmaa lukiessaan eniten huomiota siihen, mitä viimeinen rivi eli tilikauden tulos näyttää. Kuitenkin tulokseen päädytään aina erilaisia reittejä pitkin ja kannattaakin lukea koko tilinpäätös, jos haluaa ymmärtää liiketoiminnan kannattavuuden koko tarinan.
Kirjoittaja
