Näin se alkoi

Vuosi 2021 on Oy Tuokko Ltd:n juhlavuosi yhtiön toiminnan täyttäessä 50 vuotta. Juhlistaaksemme tätä virstanpylvästä, julkaisemme sarjan yhtiön perustaja, hallituksen puheenjohtaja Yrjö Tuokon muistelmia, mieleenpainuvista tapahtumista ja kommelluksista vuosikymmenten varrella. Sarjan ensimmäisessä jutussa Yrjö Tuokko käy läpi tarinan siitä, kuinka yritys sai alkunsa. Tarinan kulkua voit seurata koko vuoden ajan julkaistavassa artikkelisarjassa.

Palataan vuoteen 1959, jolloin olin päättämässä asevelvollisuuttani nuorena vänrikkinä. Useina iltoina kävin komppanian päällikön pyynnöstä hänen kanssa keskusteluja mahdollisuudesta jäädä armeijan leipiin. Tämä vaihtoehto ei tuntunutkaan mahdottomalta, vaan päinvastoin jo aivan erityisesti siitäkin syystä, että taloudelliset resurssit eivät olleet kovin hääppöiset.

Päätin kuitenkin hakea Helsingin Kauppakorkeakouluun, jonne onnistuin pääsemään. Jos en olisi päässyt, olisin jäänyt ”Suomeen raskaaseen”. Tämä oli ensimmäinen tiedoton tienhaara kohti tilintarkastajan uraa.

Siirrytään sitten vuoteen 1970, jolloin onnistuin suorittamaan KHT-tutkinnon. Siihen aikaan tutkintoa sai yrittää vain kolme kertaa, jos kolmas kerta ei onnistunut, piti ryhtyä muihin hommiin. Olin ennen KHT-tutkintoa työskennellyt erilaisissa taloushallinnon toimistoissa lähes kymmenen vuotta, ja sittemmin Nesteeseen sulautetun Union-Öljy Oy:n talousjohtajana.

Kun KHT-paperit olivat taskussa, oli päätettävä jatkaako työuraa liike-elämän palveluksessa vai hyppäisikö reviisorin hommiin. Olin toisen tienhaaran edessä. Valittavana oli toisaalta suhteellisen varmalta tuntuva vaihtoehto jatkaa entiseen tapaan tai toisaalta vaihtoehto yrittää omin hartioin työntyä kilpailulle alalle.

Urheilumiehenä uudet haasteet voittivat ja minusta tuli reviisori, joka 1971 perusti omaa nimeään kantavan kommandiittiyhtiömuotoisen tilintarkastusyrityksen.

On aivan eri asia, jos ryhdyt yrittäjäksi ostamalla yrityksen kuin se, että aloitat yritystoiminnan nollasta. Ostetulla yrityksellä on kaikki valmiina, perustetuilla ei mitään. Yhtiön ensimmäinen konttori rakennettiin asuntonani olleen espoolaisen omakotitalon vinokattoiseen ullakkohuoneeseen. Sinne hankittiin kirpputorilta kirjoituskone, laskukone ym. konttoritarvikkeet. Kaikki piti hakea itse, ei ollut sihteeriä, kuten aikaisemmissa tehtävissä eikä ollut entiseen tapaan autoetuakaan.

Mutta pitihän yrityksen johdolla olla autoetu. Se järjestyi, kun ensimmäiseksi työsuhdeautoksi hankin Fiat 600 –merkkisen auton, jonka rekisterinumeron ZS-63 muistan lopun ikäni. Vahinko, että se tuli myytyä. Olisi pitänyt säilyttää eläkevuosien menopeliksi.

Sitten alkoi markkinointi. Yrityksille ym. piti saada tieto siitä, että uusi reviisori oli tarjolla. Muistin, miten Kauppakorkeakoulussa markkinointia opetettiin. Piti laatia pitkän ja lyhyen tähtäimen ohjelmia, strategioita ym. ym. Mieleeni oli kuitenkin syöpynyt kauppakorkea-ajoiltani yksi ainoa markkinointiani koko reviisoriuran aikana ohjannut termi ”to serve”. Siinä oli minun strategiani.

Kun aloitin, asiakkaita ei ollut yhtään. Union-Öljyn ajoilta oli kuitenkin muodostunut hyvät kontaktit autoilijoiden – niin kuorma-autoilijoiden kuin taksiautoilijoidenkin kanssa. Niinpä ensimmäisiä asiakkaitamme ovatkin heidän järjestönsä, joista eräät ovat yhä edelleen asiakkaitamme.

Kaksi ensimmäistä vuotta olivat kituuttavia. Vaati todella uskoa, että markkinoille voi ylipäätänsä tunkea itsensä. Mutta periksi ei ollut varaa antaa. Piti vain sitkeästi sopia tapaamisia yritysjohdon kanssa ja hakea täysin uusia kontakteja. Puhelin oli tässä korvaamaton apuväline. Kaikki se aika, joka tilintarkastustehtävistä jäi, piti käyttää markkinointiin, mikä käytännössä tarkoitti asiakastapaamisia. Fiatiin tuli kilometrejä ja paljon.

Kun kirjoittaminen on ollut minulle aina mieluista puuhaa, kirjoittelin kymmeniä talousaiheisia ja verotusta koskevia artikkeleita eri lehtiin. Otatin näistä erillispainoksia, joita postitettiin yrityksien ja yhteisöjen talousjohdolle ja toimitusjohtajille. Soitin perään ja pyrin sopimaan tapaamisen. Ilokseni se onnistuikin varsin usein. Oli täysin ymmärrettävää, että eivät tapaamiset välttämättä heti johtaneet tilintarkastajavalintaan, mutta kylvetty siemen iti.  Asiakaskunta alkoi hitaasti kasvaa ja toisena vuotena palkkasin ensimmäisen apulaisen. Toimisto muutti 1970-luvun puolivälissä Helsingin keskustaan Puistokadulle. Yhtiön palveluksessa oli 1970-luvun lopussa 10 henkilöä ja asiakkaita likimain 300 eri yritysmuotoa ja kokoluokkaa edustavia asiakkaita. Valtaosa oli pk-yrityksiä ja erilaisia yhdistyksiä, mutta oli joukossa joitakin todella suuriakin. Haasteellisimpia tarkastuskohteita 1970-luvulla olivat mm. valtion kuvaputkitehdas Valco Oy ja suomalaisten rakennusyritysten Oy Lohja Ab:n, Otto Wuorio Oy:n ja Perusyhtymä Oy:n todella suuret rakennusprojektit Saudi-Arabiassa.

Tutustu julkaistuihin juhlavuoden artikkeleihin:
Edellinen Seuraava

Kirjoittaja

Yrjö Tuokko

Yrjö Tuokko

KHT, Kanslianeuvos, Yhtiön perustaja, Partner
+358 40 040 6617