Osakevaihdosta aiheutui veroseuraamuksia

Osakevaihdosta aiheutui veroseuraamuksia luovuttajalle

Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) julkaisemassa ennakkoratkaisussa 2021:65 kyse oli siitä, että aiheutuuko toteutetusta osakevaihdosta luovuttajalle välittömiä veroseuraamuksia. KHO katsoi ennakkoratkaisussaan, että toteutetussa osakevaihdossa ei ollut riittäviä liiketaloudellisia perusteita ja siten osakevaihdosta aiheutui osakkeita luovuttavalle taholle tuloveroseuraamuksia.

Osakevaihto

Osakevaihdosta ja sen veroseuraamuksista säädetään elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) 52 f §:ssä. Osakevaihdossa A Oy hankkii B Oy:n osakkeet tai ainakin enemmistön osakkeista B Oy:n osakkeenomistajalta. A Oy luovuttaa omia osakkeitaan B Oy:n osakkaalle ja saa vastikkeena B Oy:n osakkaalta B Oy:n osakkeet. Osakevaihdon jälkeen B Oy:stä tulee A Oy:n tytäryhtiö ja B Oy:n osakkaasta tulee A Oy:n osakas. Osakevaihdossa muodostuu siten konsernirakenne. Osakevaihto on käyttökelpoinen väline esimerkiksi yrityskauppatilanteissa.  

Mikäli kyseessä on EVL 52 f §:n tarkoittamasta veroneutraalista osakevaihdosta, osakkeita luovuttaneen osakkeenomistajan (edellä esimerkissä B Oy:n osakas) verotuksessa osakevaihdossa syntynyttä voittoa ei katsota veronalaiseksi tuloksi eikä tappiota vähennyskelpoiseksi menoksi. B Oy:n osakas pystyy myös osakevaihdossa päivittämään omistamiensa B Oy:n osakkeiden hankintamenon käypään arvoon. Tästä on B Oy:n osakkaalle aikanaan verohyötyä hänen myydessä osakevaihdolla saamiaan A Oy:n osakkeita.

Ennakkoratkaisuhakemus

KHO:n ennakkoratkaisuhakemuksessa oli kyse tapauksesta, jossa rakennusliiketoimintaa harjoittavan konsernin emoyhtiö A Oy omisti B Oy:n koko osakekannan. B Oy:n tarkoituksena oli toteuttaa osakeanti, jossa A Oy merkitsisi kaikki osakkeet ja jossa A Oy luovuttaisi apporttiomaisuutena omistamansa, vaihto-omaisuuteen luettujen kuuden asunto-osakeyhtiön osakekannat. Osakevaihto toteutettiin siten käänteisesti eli tytäryhtiö suuntasi annin emoyhtiölleen.

Osakevaihdon jälkeen asunto-osakeyhtiöiden osakkeet olisivat B Oy:n tytäryhtiöitä ja  B Oy:n vaihto-omaisuutta. B Oy:n oli tarkoitus rakentaa asunto-osakeyhtiöille rakennukset. Rakennusten valmistuttua B Oy:n tarkoitus oli myydä asunto-osakkeiden osakkeet ulkopuolisille ostajille. A Oy:n omistamien asunto-osakeyhtiöiden osakkeiden käypä arvo osakeluovutusten hetkellä ja siten niiden hankintameno B Oy:n verotuksessa oli olennaisesti suurempi kuin niiden hankintameno A Oy:n verotuksessa. B Oy hyötyisi siten asunto-osakkeiden myynnistä verotuksellisesti enemmän kuin jos myyjänä olisi ollut A Oy.

Korkein hallinto-oikeus katsoi osakeluovutusten olevan vain välivaihe järjestelyssä, jonka lopullisena todellisena tarkoituksena oli vaihto-omaisuuteen luettavien asunto-osakeyhtiöiden osakkeiden myyminen ja niiden hankintamenojen kasvattamisen muodossa kertyvän lopullisen veroedun kerryttäminen. Järjestelyssä katsottiin syntyvän konkreettinen ja verojärjestelmälle vieras veroetu. Kun sanottua veroetua punnittiin suhteessa järjestelylle esitettyihin liiketaloudellisiin perusteisiin, katsottiin olevan ilmeistä, että järjestelyn yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista oli veron kiertäminen tai veron välttäminen. Tämän vuoksi asunto-osakeyhtiöiden osakekantojen luovutuksiin ei voitu soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ää.

KHO:n ennakkoratkaisu on yksi esimerkki siitä, että yritysjärjestelyllä, kuten tässä tapauksessa osakevaihdolla tulee olla selkeät liiketaloudelliset syyt. Yritysjärjestelyjen suunnitteluun on syytä kiinnittää erityistä huomiota. KHO:n ratkaisemassa tapauksessa ilmeisesti asunto-osakkeiden nopea myynti ja siitä saatava poikkeuksellinen veroetu painoivat enemmän kuin verovelvollisen esittämät liiketaloudelliset syyt.

Edellinen

Kirjoittaja