Siirtohinnoittelun dokumentointivelvollisuus Suomessa
Konserniin kuuluvien yhtiöiden välisissä liiketoimissa edellytetään hinnoittelulta ja muilta ehdoilta markkinaehtoisuutta. Näin ollen esimerkiksi tavaroiden ja palveluiden kaupassa sekä rahoituksessa konserniyhtiöiden välisen hinnoittelun ja muiden ehtojen tulee vastata sitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä sovittaisiin vastaavanlaisessa tilanteessa.
Hinnoittelun ja muiden ehtojen markkinaehtoisuuden lisäksi suurilla yrityksillä on velvoite dokumentoida siirtohinnoittelu, jolloin yrityksen on laadittava kirjallinen selvitys käytetyistä hinnoitteluperusteista ja liiketoimen muista ehdoista sekä esitettävä selvitys erikseen pyydettäessä Verohallinnolle.
Siirtohinnoittelun dokumentointivelvoite
Suomessa siirtohinnoittelusta ja sen dokumentoinnista on säädetty verotusmenettelystä annetussa laissa. Verotusmenettelystä annetun lain 14 a §:ssä säädettyjen määräysten mukaisesti kirjallinen selvitys (siirtohinnoitteludokumentointi) on laadittava etuyhteydessä tehdyistä liiketoimista, joissa liiketoimen toinen osapuoli on ulkomaalainen, sekä ulkomaalaisen yrityksen ja sen Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan välisistä toimista.
Siirtohinnoitteludokumentointia ei kuitenkaan edellytetä yritykseltä, jonka
- palveluksessa on vähemmän kuin 250 henkilöä
- liikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma enintään 43 miljoonaa euroa
- ja joka täyttää Euroopan komission suosituksessa 2003/361/EY tarkoitetut pienen ja keskisuuren yrityksen tunnusmerkit.
Kaikkien kolmen edellä mainittujen edellytysten tulee täyttyä, jotta yritykseltä ei vaadita siirtohinnoitteludokumentointia. Liikevaihdon ja taseen loppusumman osalta voi vain toinen raja-arvo ylittyä ja yritys katsotaan edelleen pieneksi tai keskisuureksi yritykseksi. Molempien raja-arvojen ylittyessä yritys ei täytä edellytyksiä ja on velvollinen laatimaan dokumentoinnin.
Vaikka yritys täyttäisi edellä esitetyt edellytykset eikä siten olisi velvollinen laatimaan siirtohinnoitteludokumentointia, tulee konserniyhtiöiden välisissä liiketoimissa kuitenkin aina noudattaa markkinaehtoisuutta hinnoittelussa ja muissa ehdoissa.
Henkilöstön määrää, liikevaihdon suuruutta ja taseen loppusummaa arvioitaessa huomioidaan koko konsernin tunnusluvut. Suomessa toimiva yritys, joka muutoin alittaa raja-arvot, voi siten olla dokumentointivelvollinen, jos se kuuluu suureen konserniin ja sillä on rajat ylittäviä etuyhteystoimia.
Siirtohinnoitteludokumentoinnin sisältö ja määräajat
Verotusmenettelystä annetussa laissa on säädetty myös siirtohinnoitteludokumentoinnin sisällöstä. Dokumentointia käsittelevää lainkohtaa uudistettiin vuoden 2017 alusta lähtien ja Verohallinto on julkaissut 26.1.2018 päivitetyn ohjeen Siirtohinnoittelun dokumentointi (dnro A129/200/2017).
Siirtohinnoitteludokumentoinnissa annettavat tiedot on lueteltu verotusmenettelystä annetun lain 14 b §:n säännöksessä. Verohallinnon päivitetyn ohjeen mukaan dokumentaatiovelvoite jaetaan kolmeen osaan:
- koko konsernia koskevat tiedot (master file)
- yksittäistä yritystä koskevat tiedot (local file)
- verotuksen maakohtaisesti raportoitavat tiedot (country-by-country report).
Konsernia koskevien tietojen (master file) dokumentoinnin tarkoituksena on antaa yleiskuva, jonka avulla konsernin siirtohinnoittelukäytäntöjä pystytään tarkastelemaan maailmanlaajuisessa taloudellisessa, oikeudellisessa, rahoituksellisessa ja verotuksellisessa ympäristössä. Dokumentoinnin tarkoitus ei ole tuottaa yksityiskohtaista tietoa, vaan riittävää tietoa yleiskuvan muodostamiseksi.
Yksittäistä yritystä koskevien tietojen (local file) dokumentoinnin tarkoituksena on kuvata yksityiskohtaisesti yksittäisen verovelvollisen organisaatio- ja hallintorakenne sekä käytetty siirtohinnoittelu.
Verotuksen maakohtaisessa raportissa (country-by-country report) selvitetään tilikausittain monikansallisen konsernin maksamat verot ja määrätyt muut taloudelliset tiedot eri valtioissa. Sen antamisesta ja sisällöstä on säädetty verotusmenettelystä annetun lain 14 d §:n ja 14 e §:n säännöksissä. Lisäksi Verohallinto on antanut ohjeen Verotuksen maakohtainen raportti (dnro A240/200/2016).
Verotuksen maakohtaisen raportoinnin (country-by-country report)
Verotuksen maakohtaisen raportoinnin (country-by-country report) ilmoitusmenettelyyn liittyy kaksi erillistä Verohallinnolle annettavaa ilmoitusta. Ensimmäinen ilmoitus on ilmoitus selvitysvelvollisesta, jossa selvitetään, mikä konserniyritys antaa verotuksen maakohtaisen raportin. Velvollisuus antaa ilmoitus selvitysvelvollisesta koskee kaikkia Suomessa sijaitsevia monikansalliseen konserniin kuuluvia yrityksiä ja kiinteitä toimipaikkoja, kun konsernin liikevaihto on vähintään 750 miljoonaa euroa selvitettävää tilikautta edeltävällä tilikaudella.
Toinen ilmoitus on verotuksen maakohtainen raportointi, jonka lähtökohtaisesti antaa konsernin ylin emoyritys, jos konsernin liikevaihto on vähintään 750 miljoonaa euroa selvitettävää tilikautta edeltävällä tilikaudella.
Siirtohinnoitteludokumentointi (master file ja local file) on esitettävä 60 päivän kuluessa veroviranomaisen kehotuksesta. Verotuksen maakohtaisen raportoinnin osalta (country-by-country report) ilmoitus selvitysvelvollisesta on annettava raportoitavan tilikauden viimeiseen päivään mennessä ja verotuksen maakohtainen raportti on annettava 12 kuukauden kuluessa siitä, kun raportoitava tilikausi on päättynyt.
Verovelvolliselle voidaan määrätä enintään 25 000 euron suuruinen veronkorotus, mikäli verovelvollinen ei säädetyssä määräajassa esitä siirtohinnoitteludokumentointia tai täytä velvoitettaan selvitysvelvollisesta ilmoittamiseen tai verotuksen maakohtaiseen raportointiin liittyen, tai antaa tiedot olennaisesti puutteellisina tai virheellisinä.
Siirtohinnoittelun dokumentointivelvollisuuteen liittyvät vaatimukset vaihtelevat valtioittain. Näin ollen yrityksellä voi olla siirtohinnoittelun dokumentointivelvollisuus jonkin toisen valtion lainsäädännön nojalla, vaikka yritys ei olisikaan velvollinen laatimaan dokumentointia Suomen lainsäädännön nojalla. Siirtohinnoittelun dokumentointiin liittyvät vaatimukset tulee siten varmistaa valtioittain.
Kirjoittaja
