Suomen ja Ranskan välinen verosopimus uudistuu merkittäviltä osin
Valtiovarainministeri Saarikko on 4.4.2023 allekirjoittanut uuden verosopimuksen, jonka voimaansaattamiseksi tarvitaan vielä sitä koskeva lakiesitys sekä eduskunnan hyväksyntä. Nykyisin vielä hetken voimassa oleva verosopimus on solmittu jo 1970-luvulla. Uuden verosopimuksen keskeisimmät muutokset koskevat kaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmää, osinkojen lähdeverotusta, eläketulon verottamista sekä kiinteän toimipaikan määritelmää.
Aiemmassa verosopimuksessa kaksinkertaisen verotuksen poistaminen toteutettiin siten, että kumpikin sopimusvaltio vapautti toisesta valtiosta saadun tulon. Tällöin tulo verotettiin pääsääntöisesti vain yhdessä valtiossa, eikä ulkomaille maksettuja veroja luonnollisestikaan hyvitetty toisessa valtiossa. Esimerkiksi Suomessa asuvan henkilön Ranskassa sijainneen loma-asunnon luovutusvoitto verotettiin vain Ranskan kansallisen verolainsäädännön perusteella. Vastaavasti Ranskan loma-asunnon myynnistä syntynyttä luovutustappiota ei pystynyt siirtämään Suomeen. Kuitenkin ansiotulojen osalta, vaikka tuloja ei lisätty verotettavan tulon määrään, se otettiin jo aiemmin huomioon määritettäessä Suomen ansiotulojen veroprogressiota, eli Ranskasta saadut ansiotulot korottivat Suomen ansiotulojen veroprosenttia.
Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen
Nyt päivitetyssä verosopimuksessa on siirrytty käyttämään pääsääntöisesti hyvitysmenetelmää, eli Suomi verottaa ulkomailla saadut tulot, mutta menetelmälain mukaisesti hyvittää sen määrän ulkomaille maksetuista veroista mitä samasta tulosta olisi Suomessa verotettu. Hyvitysmenetelmän heikkous on se, että eri valtioiden ennen verotuksen toimittamista sallima vähennyspohja vaihtelee. Esimerkiksi Ranska saattaa verottaa kiertueella olevaa muusikkoa bruttotulojen perusteella, kun taas Suomen hyvityksen enimmäismäärää laskettaessa verotettavaksi tuloksi huomioidaan nettotulot. Tällöin lopullinen kokonaisveroaste voi nousta suuremmaksi kuin silloin, jos tulo olisi verotettu ainoastaan Suomessa tai Ranskassa.
Verosopimusoikeuden pääsääntönä on, että asuinvaltio hyvittää lähdevaltioon maksetun veron, mutta nyt päivittyvässä sopimuksessa on tiettyjen eläketulojen osalta erityinen menettely, jossa Ranskassa asuvalle henkilölle Suomesta maksettavasta eläkkeestä Suomessa menevästä verosta vähennetään tästä eläkkeestä Ranskassa maksettu vero, eli hyvityksen suorittaa tulon lähdevaltio. Jo maksuun pantujen eläkkeiden osalta sovittiin siirtymäsäännöstä niiden henkilöiden osalta, jotka 4.4.2023 mennessä asuivat yhdessä sopimusvaltiossa ja saivat eläkettä toisesta. Näissä tilanteissa jatketaan vuoden 1970 sopimuksen soveltamista, eli eläkettä verotetaan vain henkilön asuinvaltiossa.
Osinkojen lähdeverotus
Uudessa sopimuksessa portfolio-osinkojen verokohtelu muuttuu siten, että jatkossa niistä voidaan periä 15 %:n lähdevero. Portfolio-osingoilla viitataan esimerkiksi rahastojen kautta saatuihin osinkotuloihin, eli osinkoihin, joissa ei ole merkittävää suoraa omistusta. Lähdevero voi myös olla matalampi, mikäli kansallisesta verolainsäädännöstä (Suomen osalta laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verotuksesta, 627/1978) niin johtuu. Lisäksi lähdeveroa ei pidätetä lainkaan, jos osinkoa saava henkilö välittömästi omistaa vähintään 5 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta koko sellaisena 365 päivän ajanjaksona, joka sisältää osingon maksupäivän.
Lisäksi osinkojen osalta aiemman sopimuksen muotoilut liittyen Ranskassa silloin voimassa olleeseen osinkoverotuksen palautusjärjestelmään (”Avoir Fiscal”), on päivittyvässä versiossa poistettu ja lisäksi esimerkiksi tietyistä kiinteistösijoitusrahastoista saatuja osinkoja koskee osinkoartiklan kappaleen 6 erityisehdot.
Kiinteä toimipaikka
Kiinteän toimipaikan (verosopimuksen artikla 5) osalta nyt päivittyvä sopimus on ensimmäinen sopimus, jossa on otettu käyttöön kaikista tuorein OECD:n ehdottama muotoilu. Muutos koskettaa erityisesti ns. negatiivista listaa (artikla 5.4.), jonka perusteella kiinteän toimipaikan muodostuminen vältettiin, vaikka pääsäännön perusteella se olisi muodostunut. Negatiivisella listauksella tarkoitetaan tiettyjä luonteeltaan avustavia tai valmistelevia toimenpiteitä, kuten varaston ylläpitämistä, jotka itsessään täyttäisivät esimerkiksi maantieteellisen sekä ajallisen pysyvyyden edellytykset. Nyt päivittyvässä ehdossa kaikkia avustavia ja valmistelevia toimenpiteitä voidaan arvioida yhtenä kokonaisuutena yhtiöön etuyhteydessä olevien yhtiöiden kanssa. Käytännössä siis, vaikka yhtiön osalta toiminta olisi luonteeltaan avustavaa, esimerkiksi mainontaa, niin jos sen samassa konsernissa olevalla sisaryhtiöllä jo on kiinteä toimipaikka; tai jos molempien yhtiöiden toimintaa kokonaisuutena arvioitaessa muodostuu kiinteä toimipaikka, negatiivisen listan ehtoja ei sovelleta.
Lopuksi
Yllä mainitut nostot olivat kirjoittajan mielestä olennaisimmat muutokset, mutta eivät suinkaan ainoat. Lisäksi, vaikka ehto vaikuttaisikin täysin muuttumattomalta, tulee kuitenkin huomioida se, että päivitetyn sopimuksen ehdon tulkinnassa voidaan perustellusti hyödyntää kaikkea julkaistua oikeuslähdemateriaalia aina sopimuksen allekirjoituspäivään asti, kun taas vanhemman sopimuksen osalta kaikki vuoden 1972 jälkeen julkaistu materiaali edellyttää sen soveltamisedellytysten selvittämistä.
