etämyynnin arvonlisäverotus

Tavaroiden etämyynnin arvonlisäverotus 1.7.2021 alkaen

Arvonlisäverotuksessa on käytössä kolme erityisjärjestelmää: Unionin järjestelmä, Muu kuin unionin järjestelmä ja Tuontijärjestelmä.

Etämyyntiä koskevat uudet arvonlisäverolain säännökset tulivat voimaan 1.7.2021 alkaen. Uudistusten tavoitteena oli yksinkertaistaa arvonlisäverotukseen liittyviä velvoitteita ja vähentää rajat ylittävää verkkokauppaa harjoittavien yritysten hallinnollista taakkaa.

Etämyynnillä tarkoitetaan tavaran myyntiä kuljetettuna yksityishenkilöille tai muille vastaavassa asemassa oleville ostajille. Etämyynnissä on yleensä kysymyksessä kuluttajille suuntautuva verkkokauppa. EU:n alueella tapahtuva etämyynti verotetaan aina tavaran kulutusmaassa, jos EU:hun sijoittautuneen yrityksen etämyyntien ja eräiden palveluiden, kuten sähköisten palvelujen ja telepalvelujen vuosittainen liikevaihto on yhteensä yli 10 000 euroa.  Jos liikevaihto jää edellä mainitun raja-arvon alle, suomalaisen myyjän myyntien katsotaan tapahtuneen Suomessa ja niistä maksetaan Suomen arvonlisävero. Uudistuksen yhteydessä aiemmat maakohtaiset kaukomyynnin raja-arvot poistettiin ja kaukomyynti terminä muutettiin etämyynniksi. Jos tavaran ostaja on jossain EU-valtiossa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty elinkeinonharjoittaja, kyse ei ole etämyynnistä.

Tavaran etämyyntiä harjoittava elinkeinonharjoittaja voi halutessaan rekisteröityä arvonlisäveron erityisjärjestelmän, eli unionin järjestelmän, käyttäjäksi yhdessä EU-maassa, esimerkiksi Suomessa, vaikka liikevaihto ei ylittäisi 10.000 euron raja-arvoa. Rekisteröitymisjäsenvaltiota kutsutaan tunnistamisjäsenvaltioksi. Suomalainen myyjä tekee rekisteröinti-ilmoituksen sähköisesti OmaVerossa ja antaa myös etämyyntiä koskevat ilmoituksensa OmaVerossa. Erityisjärjestelmää käytettäessä elinkeinonharjoittaja hoitaa koko EU:n alueelle suuntautuvaa etämyyntiä koskevat ilmoitus- ja maksuvelvoitteensa sen maan verohallintoon, jossa se on rekisteröitynyt eritysjärjestelmään. Myyntimaa eli kulutusjäsenvaltio saa ilmoitustiedot ja maksut tunnistamisjäsenvaltiosta, esimerkiksi Suomesta. Tämä helpottaa ja yksinkertaistaa arvonlisäverotukseen liittyvien velvoitteiden hoitamista. Jotta elinkeinonharjoittaja voidaan rekisteröidä erityisjärjestelmään, se voi olla rekisteröitynä vain tunnistamisjäsenvaltiossa arvonlisäverovelvolliseksi. Jos etämyyjä ei rekisteröidy erityisjärjestelmään ja sen myynnit ylittävät raja-arvon, sen on rekisteröidyttävä arvonlisäverovelvolliseksi kaikissa niissä EU-maissa, joihin se myy tavaroita kuluttajille yhteisön sisäisenä etämyyntinä ja ilmoitettava sekä maksettava arvonlisäverot kyseisiin maihin.

Myyjä veloittaa molemmissa vaihtoehdoissa myyntimaassa sovellettavan arvonlisäverokannan mukaisen arvonlisäveron ostajalta tavaran myyntihinnassa. Sillä soveltaako myyjä erityisjärjestelmää, ei ole vaikutusta myynnistä suoritettavan arvonlisäveron määrään; siis verokantaan.

Kun myyjä on valinnut erityisjärjestelmän käytön, sen on sovellettava järjestelmää kaikkiin järjestelmän soveltamisalaan kuuluviin myynteihin. Koska erityisjärjestelmää on mahdollista soveltaa myös palvelujen myyntiin, rekisteröityminen järjestelmän käyttäjäksi merkitsee sitä, että sekä järjestelmän soveltamisalaan kuuluvien palvelujen myynnit että yhteisön sisäiset tavaroiden etämyynnit on ilmoitettava erityisjärjestelmässä. Järjestelmää sovelletaan vain rajat ylittäviin myynteihin, joten kotimaan myynnit ilmoitetaan normaalisti kotimaan myynteinä, vaikka kysymyksessä olisi esimerkiksi Suomessa verkkokaupan kautta tapahtuva myynti Suomeen.

Erityisjärjestelmään rekisteröityminen yksinkertaistaa EU:n sisäistä etämyyntinä tapahtuvaa tavaran kauppaa ja sillä on toivottavasti rohkaiseva vaikutus suunnata tavaroiden myyntiä Suomen lisäksi myös muihin EU-maihin ja hakea matalalla kynnyksellä markkinoita koko EU:n alueelta.

Edellinen Seuraava

Kirjoittaja