Siirtohinnoitteluoikaisun soveltamisala laajenee ensi vuoden alusta lähtien
Siirtohinnoitteluoikaisu – Mikä muuttuu?
Hallituksen esitys HE 188/2021 on tarkoitus hyväksyttää eduskunnalla vielä vuoden 2021 joulukuussa, jolloin se astuisi voimaan ensi vuoden alusta alkaen. Esityksen keskeisenä tavoitteena on laajentaa verotusmenettelylain (”VML”) siirtohinnoitteluoikaisua koskevan 31 §:n soveltamisalaa nykyisestä. Muutoksessa pykälään lisätään kokonaan uudet 2. ja 3. momentit, joista ensimmäinen sisältää liiketoimen määrittelyn ja jälkimmäinen luo raamit liiketoimen sivuuttamiselle. Aiemmat momentit säilytetään ja ne siirretään pykälän loppuosaan.
Miksi?
Muutoksen taustalla on Suomen oikeuskäytännön ennakoitua suppeampi tulkinta (esim. KHO 2014:119 ja KHO 2020:35). Mainitun oikeuskäytännön mukaan VML 31 §:lä ei mahdollista oikeustoimen uudelleenluonnehdintaa tai sivuuttamista. Tältä osin suomalainen tulkinta siis eroaa monien muiden OECD:n jäsenmaiden vastaavan pykälän soveltamisesta. Kyseinen pykälä on siis johdettu OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklasta, jota tulkitaan OECD:n laatiman kommentaarin mukaisesti. Tähän kommentaariin taas perustuu OECD:n laatimat siirtohinnoitteluohjeet. Suomessa tuomioistuimet ovat vahvistaneet siirtohinnoitteluohjeiden olevan VML 31 §:n pätevä tulkintalähde.
Muiden maiden salliessa uudelleenluonnehdinnan tai sivuuttamisen voi syntyä tilanteita, joissa esimerkiksi toisen verosopimusvaltion tekemän uudelleenluonnehdinnan johdosta tuloa verotetaan vain tässä valtiossa. Mikäli asetelma olisi kuitenkin ollut päinvastainen, ei Suomi olisi voinut uudelleenluonnehdintaa tehdä, ja verotusoikeus olisi yhä tällä toisella valtiolla. Nyt kyseessä oleva muutos pyrkii siis tasapainottamaan tilanteen niin, että Suomella olisi aina vastaava mahdollisuus tehdä uudelleenluonnehdinta tai oikeustoimen sivuuttaminen kuin muilla OECD:n verosopimusvaltioilla. Ilman lakimuutosta Suomi saattaisi myös joutua tekemään vastaoikaisuja, jos asiaa käsiteltäisiin keskinäisessä sopimusmenettelyssä ja toinen valtio olisi tehnyt markkinaehtoperiaatteen mukaisen ensioikaisun. Tämä luonnollisesti tarkoittaisi pienempiä verotuloja Suomelle ja epätasapainoista verotulojen jakautumista maiden välillä.
Hallituksen esityksessä on arvioitu tämän verotusoikeuden tasapainottamisen lisäävän Suomen yhteisöverokertymää noin 50 – 100 miljoonaa euroa.
Siirtohinnoitteluoikaisu – Seuraukset
Lakimuutoksen yhtenä keskeisenä tavoiteltuna lopputuloksena on etuyhteydessä tehdyn liiketoimen määrittäminen siinä laajuudessa kuin mitä OECD:n siirtohinnoitteluohjeet kuvaavat liiketoimen määrittämistä sen tosiasiallisen sisällön mukaisesti. Tältä osin verovelvollisen oikeusvarmuus paranee, koska enää ei olisi epäselvää miltä osin siirtohinnoitteluohjeiden tulkintavaikutusta voitaisiin hyödyntää.
Mikäli yhteisö on kuitenkin strukturoinut toimenpiteensä tukeutuen siihen, ettei Suomessa ole mahdollista puuttua oikeustoimen luonnehdintaan tai sivuuttaa sen aineellinen muoto (esim. sopimusteksti) on nyt viimeisiä hetkiä tarkastella siirtohinnoittelun logiikkaa. Lakimuutoksesta aiheutuu siis verovelvolliselle sitä suurempia taloudellisia vaikutuksia (joko hallinnollisia tai sanktioluonteisia) mitä enemmän yrityksellä on markkinaehtoperiaatteesta poikkeavia etuyhteysliiketoimia. Toisaalta, jos yhteisö on jo alun perin analysoinut liiketoimensa noudattaen OECD:n antamaa ohjeistusta, ei lakimuutos aiheutu merkittäviä muutostarpeita.