Tilintarkastajista pilkunviilaajiako?
Suomalainen tilintarkastuskäytäntö olisi ollut hyvä vientituote
Suomalainen tilintarkastus on perinteisesti ollut laillisuusvalvonnan ohella yritysjohtoa avustavaa ja neuvovaa toimintaa vaarantamatta tilintarkastajan riippumattomuutta. Laillisuusvalvonnassa keskeistä on yhteisölainsäädännön, kirjanpitolainsäädännön ym. toimintaa säätelevän lainsäädännön noudattamisen valvonta.
Tilintarkastuksen yritysjohtoa neuvovasta ja ohjaavasta roolista puhuttaessa on huomioon otettava se, että suomalaisista yrityksistä yli 98 % kuuluu uuden kansainvälisen kokoluokituksen mukaan pienyrityksiin. Tilintarkastajan neuvova rooli on erittäin tärkeä juuri näiden pienyritysten kannalta tarkasteltuna. Suuryrityksillä on – tekisi mieli sanoa – jopa liikaakin erilaisia omassa organisaatiossaan olevia asiantuntijoita. Pienyrityksissä asia on toisin. Monessa tapauksessa tilintarkastaja on lähestulkoon ainoa yritysjohtoa verotusasioissa, yritysjärjestelyissä, toiminnan tehostamisessa ym. yhtiön kannalta olennaisissa asioissa avustava luottohenkilö. Kun Suomessa verotus on tilinpäätössidonnainen, on välttämätöntä, että tilintarkastaja varmistaa olennaisena osana tilintarkastusta tilinpäätöksen verotuksellisenkin oikeellisuuden.
Tilintarkastaja on omistajien luottohenkilö. Onhan koko tilintarkastusinstituutio syntynyt aikoinaan sen seurauksena, että yritysten omistus ja johto eriytyivät. Tämän seurauksena tarvittiin instituutio valvomaan omistajien etua. Toisin sanoen koko instituution synty lähtee omistajien intressin valvonnasta.
Omistajien edun kannalta on aivan olennaista se, miten yhtiötä johdetaan, millä huolellisuudella päätökset tehdään ja minkälaisia riskejä toiminnassa otetaan. Osakeyhtiölaki edellyttää, että hallituksen tulee johtaa yhtiötä huolellisuusvelvoitetta noudattaen. Tämä velvoite koskee myös muiden yhteisöjen kuin osakeyhtiöiden johtoa. Johdon huolellisuusvelvoitteen noudattaminen on keskeinen hallinnon tarkastuksen kohde. Tilintarkastus on perinteisesti kohdistunut tarkasteltavan yhtiön kirjanpitoon, tilinpäätökseen ja hallintoon.
Tilintarkastuksen sisältöä on viime vuosien aikana muutettu ja muutostavoitteet tuntuvat yhä jatkuvan. Olennaista näissä jo tapahtuneissa muutoksissa kuten myös kehitteillä olevissa, on se, että ne ovat paljolti sisäsiittoisia, eli tilintarkastajakunnan itsensä ja nimenomaan ulkomailta ohjatun tilintarkastustoiminnan aikaansaamia. Tilintarkastusta hyödyntävien – omistajien – mielipidettä ei juurikaan ole kysytty.
Toteutetuista muutoksista oleellisimpia ovat olleet luopuminen johdon vastuuvapautta ja hallituksen voitonjakoehdotusta koskevista tilintarkastajan kannanotoista. Nämä omistajan näkökulmasta suomalaisen tilintarkastuksen ydinkohdat ovat ns. kansallisina lausumina mahdollista sisällyttää tilintarkastuskertomukseen, mutta vain, jos omistajat sitä vaativat. Tilintarkastuslaki ei sitä edellytä.
Edellä todettuja muutoksia ei ainakaan omistajien kannalta voida pitää onnistuneina, eivätkä ne ole omiaan lisäämään tilintarkastuksen arvostustakaan.
Ketä toteutetut ja suunnitteilla olevat muutosajatukset palvelevat?
Sen lisäksi kaavaillaan tilintarkastuksen sisällön muuttamista siten, että koko hallinnon tarkastuksesta luovuttaisiin . Toteutuessaan nämä muutosehdotukset merkitsisivät viimeistä niittiä siihen ”kansainvälisen tilintarkastuskäytännön veljeskunnan” onnistuneesti ajamaan muutosprosessiin, jolla tilintarkastus on pala palalta näivetetty nykyiseen tilaansa. Toteutetut muutokset eivät myöskään ole olleet omiaan lisäämään tilintarkastuksen luotettavuutta ja arvostusta, puhumattakaan kaavailluista muutoksista.
Tilintarkastus on laillisuusvalvontaa, kuten edellä on todettu. Hallinnon tarkastuksessa se merkitsee käytännössä sen tarkastamista, onko yhtiön johto noudattanut toiminnassaan osakeyhtiölain 1 luvun 8 §:n edellyttämää huolellisuusvelvoitetta, eli onko toiminta ollut osakeyhtiölain, yhtiöjärjestyksen ja yhtiön edun mukaista. Hallinnon tarkastus on omistajien, sijoittajien ja muiden tilintarkastusta päätöksenteossaan hyödyntävien tahojen näkökulmasta tarkasteltuna tilintarkastuksen tärkein kohdealue. Hallinnon tarkastus kruunaa koko tilintarkastuksen. Viimeaikaiset julkisuudessa olleet esimerkit osoittavat, että hallinnon tarkastuksesta luopumisen sijasta pitäisi päinvastoin keskustella siitä, miten hallinnon tarkatusta tehostettaisiin entisestään. Meillä on aivan liian paljon tapauksia, joissa hallitus on päässyt vastuusta kuin ”koira veräjästä”. Oltuani mukana yli 2000 konkurssiin ajautuneen yrityksen, joukossa on todella suuriakin, erityistarkastuksessa, voin kokemuksesta sanoa, että keskeiset tosiasialliset syyt konkurssiin löytyvät nimenomaan yhtiön hallinnosta eli johdon toiminnasta, ei tilinpäätösnumeroista. Numerot eivät kerro syitä, vaan seuraukset ja nekin useimmiten huomattavalla viiveellä.
Hallinnon tarkastuksella on myös mitä suuremmissa määrin erittäin suuri merkitys yhtiön menestystekijänä. Onhan kokenut tilintarkastaja useimmiten paras ja luotettavin johdon ja omistajan keskustelukumppani mietittäessä toiminnan kehittämistä ja toimintaan liittyviä riskejä.
On syytä muistaa, että jokainen liiketapahtuma, joka sisältyy tilinpäätösnumeroihin, perustuu tehtyyn päätökseen. Numerot ovat aina oikeita, vaikka päätökset olisivat miten vääriä tahansa. Käsittämättömältä tuntuu myös se, että hallinnon tarkastuksesta tulisi luopua sillä perusteella, ettei siitä ole olemassa tarkastusohjetta. Miten ihmeessä lähes kaikkiin muihin tilintarkastusta koskeviin asioihin on ”Enronin jälkeen” kyetty luomaan moni-sata- sivuisia ohjeita, muttei hallinnon tarkastukseen.
Olisiko syytä konsultoida ruotsalaisia tässäkin asiassa. Sitä paitsi ohjehan löytyy kaikessa ytimekkyydessään osakeyhtiölain 1 luvun 8 §:stä ja sitä koskevista hallituksen perusteluista.
Toteutetut muutokset eivät ainakaan ole parantaneet kansainvälisen tilintarkastuksen laatua päätellen siitä, että tilintarkastusvalvojien kansainvälinen yhdistys IFIAR edellyttää äskettäin julkaistussa kannanotossaan tilintarkastustyön laadun nopeaa parantamista. Järjestö on todennut puutteita erityisesti hallinnon tarkastukseen sisältyvissä tarkastuskohteissa. Hallinnon tarkastus on siten mitä suuremmissa määrin kansainvälinenkin – ei vain suomalainen asia.
Tilintarkastajillakin peiliin katsomisen paikka?
Omistajan eli tilintarkastajan todellisen työnantajan näkökulmasta edellä todetut ja suunnitteilla olevat tilintarkastuksen sisällön muutokset eivät ole lisänneet ammatin arvostusta, vaan vaikutus on todennäköisesti aivan päinvastainen.
Kun alalla vallitsevassa kilpailutilanteessa keskeinen tarjouskilpailun ratkaisuun vaikuttava tekijä on hinta, on tilanne muodostunut sellaiseksi, että tarjouskilpailussa pärjää se, joka halvimmalla uskaltaa allekirjoittaa tilintarkastuskertomuksen. Tämä taas on johtanut siihen, että tarkastustyön määrä mitoitetaan tarjouksen mukaisesti eikä välttämättä työn todellisen vaatimuksen mukaisesti. Tämän ymmärtää varmasti jokainen, joka tekee tilintarkastajan valintaa koskevan päätöksen. Kehitys on johtanut siihen, että tilintarkastuksen sisällön näivettämisen johdosta tilintarkastuksen kustannuksistakin tingitään. Lisäksi alalla vallitseva hintakilpailu on johtanut siihen, että tilintarkastus on paljolti verrattavissa hyväntekeväisyyteen eikä liiketoimintaan.
Tilanne on tragikoominen. Itselähtöisillä muutoksilla on ala ajanut ja on edelleen ajamassa tilanteen sellaiseksi, että omistajan näkökulmasta tilintarkastuspalvelun arvostus vähenee sen sijaan, että se ammatin vaativuus huomioon ottaen lisääntyisi. Toteutuneet muutokset, puhumattakaan kaavailluista, ovat omiaan luomaan omistajan näkökulmasta tarkasteltuna kuvan jopa vastuunpakoilusta. Riisutun tilintarkastuksen sisältö ei tosiasiassa enää täysin vastaa minkään tilintarkastusta hyödyntävän tahon odotuksia ja tavoitteita. Kauaksi on liu’uttu myös niistä tavoitteista, jotka alun alkujaan olivat koko tilintarkastusinstituution syntymisen syynä.
Tilintarkastuksen laadulliset rimanalitukset ja niiden seuraukset pyritään käytännössä menestyksellisesti vesittämään hallituksen ja tilintarkastajan vastuurajan ympärille rakennetuilla kanne- ja vastakanne – uhkauksille.
Ihmetellä todella sopii, mitkä ovat ne alaa edustavien toimijoiden motiivit, joilla tämän todella hienon toimialan arvostus halutaan näivettää. Länsimaisen oikeuskäytännön mukaan tyhmyyttä ei ainakaan toistaiseksi pidetä rangaistavana. Tässä yhteydessä saattaisi kuitenkin olla paikallaan palauttaa käyttöön puuhamiesten kohdalla, jollei fyysisen niin ainakin ”henkisen häpeäpaalun pystyttäminen”.
Viisautta olisi pitänyt viedä eikä tyhmyyttä tuoda
Tilintarkastuksen arvostusta on myös varsin tehokkaasti nakerrettu kansainvälisen tilintarkastuskäytännön kehittämän ja meilläkin ”vapaaehtoisella pakolla” käyttöön otetun tilintarkastuskertomuksen avulla. On todella vaikea keksiä nykyistä tilintarkastuskertomusta tehokkaampaa tapaa, jolla riisuttaisiin tilintarkastuksen arvostusta, niin tarkastettavan kuin tilintarkastuskertomusta käyttävän näkökulmasta tarkasteltuna. Kaiken lisäksi tämä ”tekele” on ammattikunnan itsensä kehittämä!
Ymmärrän hyvin, että kansainvälinen käytäntö edellyttää tiettyjä yhdenmukaisuuksia, mutta varmasti jäsenvaltion, kuten Suomen, olisi niin halutessaan ollut mahdollista vaikuttaa siihen, miltä hyvä suomalainen tilintarkastuskertomus olisi näyttänyt. Vaaditut yhtäläisyydet olisi halutessa varmasti pystytty täyttämään niin sisällöllisesti kuin ilmaisullisestikin ammattikunnan arvostusta, jos nyt ei lisäävällä, niin ainakin säilyttävällä tavalla. Tilintarkastuskertomuksesta olisi pitänyt tehdä vientituote eikä vain tyytyä todella tökerösti kääntämään englannin kielisiä epämääräisiä ja ihmetystä herättäviä toteamuksia suomen kielelle. Siinä yhteydessä olisi joku jopa saattanut keksiä suomenkielisen vastineen sanalle ”evidenssi”. Kun näin ei valitettavasti ole tapahtunut, olisi valittua ilmaisutapaa voitu kehittää nykyistä pitemmälle, esimerkiksi seuraavanlaisella tarkastuksen syvällisyyttä ja asiantuntemusta korostavalla lausumalla: ”On revideerattu ja studeerattu tavoitellen intelligenssiä, hankkien evidenssiä ja vältellen risponsibilitenssiä”.
[1] Eduskunta on päätöksellään ainakin toistaiseksi säilyttänyt tilintarkastuksen sisällön muuttumattomana: 1 § (12.8.2016/622) [HE 70/2016] Tilintarkastuksen kohde: Tässä laissa tarkoitetun tilintarkastuksen kohteena on yhteisön tai säätiön tilikauden kirjanpito, tilinpäätös sekä hallinto. Tämä laki tulee voimaan 19 päivänä elokuuta 2016.
Päivitetty 6.10.2020
Kirjoittaja
Yrjö Tuokko
KHT, Kanslianeuvos, Yhtiön perustaja