Voidaanko veronkorotus jättää määräämättä veroilmoituksen laatimisessa tapahtuneen huolimattomuusvirheen vuoksi?
Ei ole tavatonta, että veroilmoitusta laadittaessa sattuu huolimattomuusvirheitä. Toisinaan kyse voi olla myös epävarmuudesta, missä kohtaa tietty tulo tai menoerä kuuluisi ilmoittaa. Verotuksen monitulkintaisuuden vuoksi tämä ei ole aina yksiselitteistä, etenkin jos asiantuntemusta haastavien verokysymyksien ratkaisemiseen ei ole heti saatavilla. Veroilmoitus on saatettu jo lähettää ja veroilmoituksen jättämisen määräpäivä ehtinyt kulua ennen kuin virhe huomataan. Tällöin herää kysymys, kuinka ankaria seuraamuksia virheellisestä verotietojen ilmoittamisesta voi seurata yhtiölle.
Mikäli virheellisiä tietoja veroilmoituksella tai muissa vaadituissa tiedoissa ei ole oma-aloitteisesti korjattu ennen verotuksen päättymistä, Verohallinto määrää verovelvolliselle veronkorotuksen verotusmenettelylain32 §:n nojalla. Jos virhe korjataan ennen verotuksen päättymistä ennen kuin Verohallinto lähettää asiasta selvityspyynnön, seuraa tästä yleensä vain pelkkä myöhästymismaksu.
Pääsääntöisesti veronkorotus on kaksi prosenttia lisätyn tulon määrästä. Veronkorotus voi aiheuttaa yhtiölle yllättäviä lisäkuluja, mikäli kyseessä on suuri ilmoittamatta jäänyt tulo tai perusteeton vähennys. Esimerkiksi jos yhtiölle olisi lisättävä 500 000 euroa verotettavaa tuloa, veronkorotuksen määrä olisi 10 000 euroa.
Perusteet verokorotuksen määräämättä jättämiselle tai alentamiselle
Yksi verotusmenettelyssä noudatettavista keskeisistä periaatteista on luottamuksensuoja. Sen mukaan verovelvollisen perusteltuja odotuksia suojataan, eli muun muassa myöhästymismaksuista ja veronkorotuksesta voidaan tietyin edellytyksin luopua, jos verotuskysymys on tulkinnanvarainen tai epäselvä.
Osakeyhtiöille luottamuksensuojaa ei kuitenkaan ole pääsääntöisesti annettu, sillä elinkeinonharjoittajilla oletetaan olevan resurssit sen selvittämiseksi, miten tiedot tulisi ilmoittaa oikein verotuksessa
Verotusmenettelylain mukaan veronkorotus voidaan jättää määräämättä esimerkiksi vähäisen laiminlyönnin, perustellun syyn tai kohtuuttomuuden perusteella. Käytännössä verohallinto hyvin harvoin jättää veronkorotuksen kokonaan määräämättä. Perusteina veronkorotuksen alentamiselle ovat verotuksessa noudatettavien yleisten periaatteiden mukaan asian tulkinnanvaraisuus, verovelvollisen vilpitön mieli tai muu pätevä syy (verotusmenettelylaki 26.2 § ja 32.3 §). Lain esitöiden mukaan (HE 97/2017 vp) veronkorotuksen määräämättä jättämistä harkittaessa voidaan ottaa huomioon ne toimenpiteet, joilla verovelvollinen on pyrkinyt selvittämään oikeaa verotuskohtelua ja täyttämään ilmoittamisvelvollisuutensa oikein. Näin ollen on tärkeää, että verovelvollinen pyrkii itse oma-aloitteisesti selvittämään verokohtelun etukäteen, jotta verotuksellisilta lisäkuluilta vältyttäisiin.
Korkein hallinto-oikeus (KHO) julkaisi kuitenkin vuonna 2024 kaksi ratkaisua, joissa veronkorotusta ei määrätty aiemman ankaran verotuskäytännön mukaan
Tapauksessa KHO: 2024:93 kommandiittiyhtiö oli käsitellyt omistamiaan pysäköintihallin omistavan kiinteistöyhtiön osakkeita vaihto-omaisuuteen kuuluvina ja ilmoittanut niiden arvonalentumisen verotuksessaan vähennyskelpoisena eränä. KHO:n mukaan alennetunkin yhden prosentin veronkorotuksen määrääminen olisi ollut kohtuutonta ja veronkorotus oli jätettävä kokonaan määräämättä. Aiemmin edellytettiin, että tietty virheellinen ohje olisi annettu suoraan viranomaiselta, jotta luottamuksensuojaa oli mahdollista saada. Kyseisessä tapauksessa veronkorotuksen alentamisperusteiden katsottiin olevan olemassa, koska verotuskäsittely oli tulkinnanvarainen ja yhtiö oli pyrkinyt selvittämään asiaa tilintarkastajien ja verokonsultin avulla. Yhtiö ei todellisuudessa ollut saanut verotuksellista etua virheellisestä kirjauksesta.
Toisessa ratkaisussa KHO: 2024:94 yhtiö oli ilmoittanut pääverolomakkeella luovutustappion elinkeinotuloa vähentävänä eränä väärässä kohdassa, mutta oikein liitetietolomakkeella. Tämä ei riittänyt perusteeksi jättää määräämättä veronkorotusta, kuten ei myöskään se, ettei yhtiöllä aiemmin ollut kyseistä kulua. KHO katsoi Verohallinnon ohjeen tavoin, että mikäli myös kyseisessä tilanteessa veroilmoituksen olisi laatinut verovelvollisen puolesta toinen henkilö, veronkorotusta ei yleensä alenneta tai jätetä määräämättä edes sillä perusteella, että veroilmoituksessa oleva virhe on johtunut esimerkiksi ulkopuolisen kirjanpitäjän menettelystä, tai epähuomiossa puutteellisesta ilmoittamisesta verolomakkeella.
KHO kuitenkin katsoi tapauksessa KHO: 2024:94, että veronkorotuksen kohtuullisuutta arvioitaessa on voitava kiinnittää huomiota laiminlyönnin tosiasialliseen moitittavuuteen. Tämä tulkinta poikkesi Verohallinnon ohjeista, joissa todetaan, että veronkorotuksen määrä ei perustu verovelvollisen tahallisuuden arviointiin. Näin ollen, vaikka veronkorotuksen määräämättä jättämiselle ei ollut tapauksessa perusteita, sitä voitiin alentaa laiminlyönnin vähäisyydestä johtuen siitäkin huolimatta, että tapauksessa ei ollut kyse kirjauksen epäselvyydestä. Tavanomainen kahden prosentin veronkorotus olisi ollut olosuhteet huomioon ottaen kohtuuton. Yhtiö ei ollut myöskään selvittänyt kirjauksen verokohtelua etukäteen. Aiempi oikeuskäytännön linjaus on ollut ankara, ettei veronkorotusta ole yleensä vastaavissakaan tapauksissa alennettu, vaikka kyse olisi ollut vaikeatulkintaisesta tilanteesta, tai siitä, onko tulo ilmoitettu oikein veroilmoituksen liitelomakkeella mutta jätetty ilmoittamatta päälomakkeella ainoastaan erehdyksestä.
Uudet ratkaisut edustavat lievempää linjaa veronkorotuskäytännössä ja ottavat paremmin huomioon todelliset haasteet veroilmoituksen laatimisessa.
Verohallinto voi antaa hakemuksesta ennakkoratkaisun, jolla oikea tapa ilmoittaa tietty tulo tai meno voidaan varmistaa etukäteen. Ennakkoratkaisun käsittelymaksun hinta voi olla vähäinen suhteessa mahdollisen veronkorotukseen määrään, jos kyseessä olevan epäselvän kirjauksen arvo on huomattava.
Mikäli yrityksenne on havainnut puutteita veroilmoituksessaan ja saanut jo selvityspyynnön Verohallinnolta tai virhe huomataan verotuksen päättymisen jälkeen, on tärkeää verovelvollisen oikeusturvan kannalta, että verovelvollinen tuo vastauksessaan esille virheelliseen ilmoittamiseen johtaneet syyt. Veronkorotuksen määräämättä jättämistä tai veronkorotuksen alentamista tulee itse vaatia, sillä Verohallinto ei yleensä tee tätä oma-aloitteisesti. Jo määrättyä veronkorotusta on mahdollista vaatia alennettavaksi myös jälkikäteen tehtävällä oikaisuvaatimuksella. Veroilmoituksen ja vastineiden laatimisessa sekä mahdollisten oikaisuvaatimusten laatimisessa on syytä käyttää apuna veroasiantuntijaa. ,
Jos aiheeseen liittyvät kysymykset aiheuttavat pohdintaa, voitte olla matalalla kynnyksellä yhteydessä veroasiantuntijoihimme.
Kirjoittaja
