Arvonlisäverotuksen huomiointi tilintarkastuksessa
Tilintarkastuksessa arvonlisäverotukseen kiinnitetään usein vain vähän huomiota, ja siksi siihen liittyvät riskit jäävät helposti tunnistamatta. Tilintarkastus tarjoaa kuitenkin erinomaisen mahdollisuuden tunnistaa arvonlisäveroriskejä, kun käytettävissä on riittävä asiantuntemus. Tuokolla tilintarkastajat ja arvonlisäveroasiantuntijat tekevät tiivistä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että tämä mahdollisuus tulee hyödynnettyä tehokkaasti.
Veroriskit torjutaan tehokkaimmin, kun ne tunnistetaan ajoissa
Niin päivittäisessä yritystoiminnassa kuin tilintarkastustyössäkin arvonlisävero nähdään usein pelkkänä läpikulkueränä, jolla ei ajatella olevan vaikutusta yrityksen tulokseen. Tämän seurauksena se jää usein vähälle huomiolle etenkin, jos tilintarkastajalla ei ole käytettävissään asiantuntevaa arvonlisävero-osaamista tarkastuksensa tueksi. Tällöin yhteisölle saattaa huomaamatta syntyä tarpeettomia arvonlisäveroon liittyviä kustannuksia ja veroriskejä, jotka ajan myötä voivat kasvaa merkittäviksi.
Kustannustehokkain tapa hallita yhteisön arvonlisäverotuskäytäntöjä ja ehkäistä siihen liittyviä riskejä on puuttua mahdollisiin ongelmiin jo varhaisessa vaiheessa, eli varmistua arvonlisäverokäsittelyn oikeellisuudesta. Siksi on tärkeää, että riskitekijät tunnistetaan ja potentiaaliset arvonlisäverovuodot tilkitään ennen kuin ne ehtivät realisoitua. Tilintarkastuksen yhteydessä tämä on mahdollista silloin, kun arvonlisäverotukseen kyetään kiinnittämään riittävää huomiota tarkastusprosessin aikana. Edellä kuvattua avataan tarkemmin jäljempänä.
Arvonlisävero tilintarkastajan näkökulmasta
Tilintarkastuksessa arvonlisävero tulee esille monessa yhteydessä. Yleensä sen merkitys on tilintarkastusprosessissa kuitenkin rajallinen, eikä arvonlisäverokysymyksiin ole tarkoituksenmukaista perehtyä kovin yksityiskohtaisesti. Käytännön työssä merkitys jää usein siihen, että tilintarkastaja tarkastaa taseessa esitetyn arvonlisäverovelan ja/tai -saamisen vastaavan Verohallinnon tietoja ja annettuja arvonlisäveroilmoituksia sekä arvioi tositetarkastuksessa arvonlisäverokäsittelyä esimerkiksi kululaskujen yhteydessä.
Tilintarkastustyötä hoitavien asiantuntijoiden osaamiseen tulisi kuitenkin sisältyä myös kyky tunnistaa tilanteet, joissa arvonlisäverotusta on tarpeen arvioida tätä perusteellisemmin. Tällaisen asiantuntemuksen ytimessä on kokonaisvaltainen ymmärrys tarkastettavan yhteisön liiketoiminnan luonteesta ja sen suhteesta arvonlisäverolainsäädännön perusperiaatteisiin, kuten vähennysoikeuteen.
Mikäli tilintarkastuksessa herää epäilys siitä, että tarkastettavan yhteisön toimintaan liittyy arvonlisäverotuksellisia riskejä tai tarpeettomia kustannuksia, on tärkeää, että tilintarkastajalla on tukenaan arvonlisäveroasiantuntija, joka voi arvioida tilannetta perusteellisemmin. Näin voidaan varmistaa, että mahdollinen jatkoselvitys tehdään aiheellisesti ja oikea-aikaisesti. Arvonlisäverotuksen syvällisempi tarkastelu tuo usein esiin monimutkaisia ja tulkinnanvaraisia kysymyksiä, joita ei ole tarkoituksenmukaista tai usein mahdollistakaan ratkaista tilintarkastajien toimesta. Tilintarkastajan asiantuntemus kohdistuu ensisijaisesti taloudelliseen raportointiin, kirjanpitoa ja yhtiöoikeutta koskevaan sääntelyyn sekä tilintarkastuskäytäntöihin – ei arvonlisäverolainsäädännön erityiskysymyksiin.
Arvonlisäveron vähennysoikeus keskiössä
Tilintarkastuksen aikana havaitut epäselvyydet liittyvät usein arvonlisäveron vähennyskäytäntöihin. Esimerkiksi tilanteessa, jossa yrityksellä tai säätiöllä ei ole toiminnastaan täyttä vähennysoikeutta, mutta arvonlisävero on silti vähennetty sen toiminnan yleiskuluista täysimääräisesti, voivat mahdolliset maksuunpanot ja veronkorotukset aiheuttaa yhteisölle merkittäviä kustannuksia. Toisaalta konsernirakenne voi olla toteutettu ilman arvonlisäverovaikutusten asianmukaista huomiointia, jolloin sen sisäisiin myynteihin sisältyvä arvonlisävero jää osin kustannukseksi vähennysoikeuden rajoitusten vuoksi. Tällainen arvonlisäverovuoto on usein vältettävissä ilman, että konsernirakennetta tarvitsee muuttaa muiden osa-alueiden kannalta epäedullisempaan suuntaan.
Vähennysoikeuteen liittyvät epäselvyydet ovat keskeisiä tietyillä toimialoilla, kuten rahoitus- ja rakennusalalla sekä sosiaali- ja terveyssektorilla. Myös yhteisöt, jotka harjoittavat sekä yleishyödyllistä toimintaa että arvonlisäverollista elinkeinotoimintaa, voivat kohdata käytännön ongelmia vähennysoikeuden laajuuden määrittämisessä. Tällaisissa tilanteissa arvonlisäverokysymyksiin tulee kiinnittää erityistä huomiota, ja hyödyntää arvonlisäveroasiantuntijan osaamista matalalla kynnyksellä osana tilintarkastusyhteisön sisäistä yhteistyötä.
Arvonlisäverotus on taitolaji
Silloin, kun tilintarkastajilla on tarkastusprosessin aikana käytettävissään arvonlisäverotuksen erityisasiantuntijoita, jotka tekevät tiivistä yhteistyötä tilintarkastajien kanssa, voidaan varmistua siitä, että asiakkaiden arvonlisäverotus hoidetaan oikein. Usein mahdolliset epäselvyydet ovat ratkaistavissa nopeasti ja joustavasti sisäisesti ilman, että tarkastettavan yhteisön tarvitsee erikseen paneutua asiaan tai huolehtia lisätoimenpiteistä.
Joskus tarkastettavan yhteisön arvonlisäverotuksessa havaitaan seikkoja, jotka edellyttävät laajempaa ja syvällisempää asiantuntemusta. Erityisesti tällaisissa tilanteissa on yhteisön edun mukaista, että niihin puututaan ilman aiheetonta viivytystä. Ratkaisut mahdollisiin ongelmiin ovat tässä vaiheessa usein vielä löydettävissä taloudellisesti järkevällä tavalla. Veroriskin realisoitumisen estäminen tai tarpeettomien kustannusten välttäminen on näissä tilanteissa taloudellisesti huomattavasti edullisempaa kuin se, että asia jätettäisiin vaille huomiota ja sitä alettaisiin hoitamaan vasta siinä vaiheessa, kun verottaja ottaa asian tarkasteluun oma-aloitteisesti.
Jos tilintarkastuksessa esiin nousseet arvonlisäverokysymykset herättävät kysymyksiä, älkää epäröikö olla yhteydessä Tuokon asiantuntijoihin ja varmistaa, että kysymykset ratkaistaan tarkoituksenmukaisimmalla mahdollisella tavalla.
Kirjoittajat
